Joulutrauma

Minulla on joulutrauma. Trauma juontaa juurensa peruskoululaitoksesta, jota en osaa enää juurikaan arvostaa. Minun on ehdottomasti muutettava asennettani ennen kuin Nappula menee kouluun - onneksi Nappulan koulun alkuun on vielä muutama vuosi aikaa. Vaikka traumatisoiduin jo pitkälti yli 30 vuotta sitten, muisto palaa elävänä mieleen juuri nyt, kun syyslukukausi kouluissa huipentuu tunnelmallisiin kuusijuhliin. Melkeinpä kuulen liikuntahallin lattian narinan, kun kuljen sitä pitkin märissä talvilenkkareissa...


Ala-asteella luokkamme esitti useampana vuotena joulujuhlassa jouluevankeliumin. Miksi aina meidän luokka, olen ihmetellyt jälkeen päin? Ehkä syyllinen ohjelmanumeron valintaan oli melko vakavasti uskovainen opettajamme, josta itseasiassa pidin paljon. Näin jälkikäteen olen vasta uskaltanut kyseenalaistaa hänen toimintatapojaan. Vanhoina hyvinä aikoina opettajat olivat aina oikeassa.


Joulukuvaelmassa Marian rooli meni vuorovuosin kahdelle luokan söpöimmälle ja pienikokoisimmalle tytölle. Muistan kun opettaja ohjasi heitä katsomaan kaihoisasti korkeuksiin siinä kohtaa, kun Maria kätkee kaikki sanat sydämeensä.


Marian rinnalla oli luonnollisesti Joosef. Joosef oli aina luokan suosituin poika. Joosefeissa vaihtelua oli muistini mukaan enemmän kuin Marioissa, mutta aina ne Joosef-pojat olivat ihania. Olin tosi kateellinen Marioille. Joosefin piti pitää kättään omistajan elkein Marian olkapäällä, miten janosinkaan tuota Joosefin kosketusta. Lisäksi Marioita kiusattiin siitä, että heillä oli muka yhteinen lapsi Joosef-pojan kanssa ja Mariat olivat tietenkin kiusaamisesta aivan otettuja. En luonnollisesti osallistunut kiusaamiseen, koska en kateudeltani kyennyt.


Luokan pitkähiuksiset tytöt saivat olla enkeleitä. Heidät puettiin valkoisiin kaapuihin ja hiuksiin kiedottiin hopeista joulukuusen koristeköynnöstä. Enkelit kantoivat kynttilöitä ja näyttivät ihanilta. Jopa se varsin raamikas takapenkin blondi sulloitui enkelikaapuun ja kapusi eteeristä ilmettä tavoitellen estradille.


Mutta mitä tapahtui minulle? Minä en ollut söpö, en pitkähiuksinen enkä erityisen suosittu. Ei minua sentään aasiksi puettu vaan pääsin muiden poikien kanssa paimeneksi. Sauva käteen, isoveljen saunatakki päälle ja lavalle. Vittu miten noloa! Omaa aamutakkia en voinut käyttää, koska se oli vaaleanpunainen ja epäpaimenmainen. Muistan miten yläluokkien pojat nauroivat ja osoittelivat minua. Marian roolista en edes unelmoinut, mutta mielestäni olisin ihan hyvin kelvannut enkeliksi. Olisin voinut olla vaikka vähän langennut enkeli tai edes joku siipirikko tai kiharansa käräyttänyt.


Toivottavasti opettajat ovat tänä päivänä edes vähän fiksumpia!

Kuvitus: Iso Aa ja Nappula