Nappula viettää ravintolapäivää

Nappula on kova poika syömään. Ruoka maistuu, mutta herra kyllä nirsoilee aikalailla. Nappulalle kelpaisi vain herkut kuten porkkanaletut, kalakeitto, leipä, banaanit ja melonit jne. Nappula söisi vain hyvää, mikä on toki omalla kohdallanikin valitettava totuus. Monipuolinen ruokavalio vaatii aikalailla ponnisteluja meillä molemmilla.

Nappula suhtautuu todella varauksellisesti kaikkiin uusiin ruokalajeihin. Se on ilmeisesti lapsille hyvin tyypillistä. Jos lautaselle on ilmestynyt uutuustuotteena paprikaa, sitä ensimmäisillä kerroilla vain katsotaan vähän pidempään. Muutaman päivän jälkeen sitä kenties tökätään, jossain kohdin uskaltaudutaan nuuhkaisemaan tai jopa vähän nuolaisemaan. Suuhun asti paprika ei mene vieläkään, vaikka harjoituskertoja on takana jo kymmeniä. Useinmiten paprikan kohtalo on lentää olan yli lattialle. Nappula ei ainakaan toistaiseksi ole innostunut paprikasta eikä oikein muistakaan "rehuista".

Ja varsinainen luolamiehen alku Nappula tuntuu olevan, sillä reaktio oli hyvin erilainen kun hänelle tarjoiltiin ensimmäisen kerran makkaraa. Lenkin pätkään tartuttiin napakasti ja se vietiin nopealla liikkeellä suoraan suuhun nuuhkimatta, tökkimättä tai nuolematta. Miksi makkaraa ei tarvitse tutkia ja pyöritellä hyppysissä ennen syömistä? Mikä alkuihmisen vaisto kertoi Nappulalle että makkara on hyvää? Ja mikä vaisto sanoo Nappulalle sen, että nakki on ihan sama kuin makkara, mutta ohuempi?

Jos Nappulalle yrittää tarjoilla jotain ei niin mieluista mutta ei varsinaista inhokkiakaan, niin hän alkaa vaatia parempaa. Nappula tekee tilauksen. Hän huutaa PÄÄPÄÄPÄÄ ja osoittaa tarmokkaasti leipälaatikon suuntaan. Välipalalla hän haluaa TÄTÄTÄTÄ ja viittoo kohti banaaniterttua. Yritykseni tarjoilla Nappulalle sitä, mitä olin suunnitellut, päätyvät viskotuksi olan yli. Perkele mikä epeli! Minä juoksen keittiön ja ruokapöydän väliä ja yritän pitää Nappulan sen verran yhteistyökykyisenä, että hän suostuisi syömään edes jotakin...

Jos Nappulalle yrittää tarjota jotain, mistä hän ei todellakaan innostu, hän ei suostu tulemaan enää lainkaan pöytään. Puuroa Nappula söi aluksi hyvin, sittemmin nihkeästi ja nykyään hän on totaalikieltäytyjä. Puurolautanen pöydässä tarkoittaa sitä, että Nappula käy kurkkaamassa ja säntää mielensä pahoittaneena pois. Lopetimme puurokidutuksen muutama viikko sitten. Olin myös kyllästynyt keittämään puuroa suoraan biojäteastiaan, sillä sitä tuskin kannatti enää käyttää lautasen kautta.

Nappulan nokkeluutta kyllä ihmettelen; miten hitossa joku pystyy tekemään tuollaisia ruokatilauksia osaamatta puhua lainkaan?



Lautasellinen terveellistä ja ravitsevaa kaurapuuroa.