1. ADVENTTI

Tänään on ensimmäinen adventti. Se tarkoittaa perinteisesti sitä, että joulun odotus voi alkaa ja joulukoristeet saa viritellä esille. Marketeissahan joulukrääsä on ollut esillä jo lokakuusta, mutta siellä liene jotkut omat säännöt. En voi väittää olevani jouluihminen. Tekisi mieli kirjoittaa että vihaan joulua, mutta ei sekään pidä paikkansa. Joulu ei herätä minussa suuria tunteita.

Suhtaudun jouluun kuten kaikkiin muihinkin juhlapyhiin. Uusivuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus, mitä näitä nyt onkaan. Juhannuksena voi olla mökillä, saunoa, polttaa kokkoa ja hillua tai sitten ei. Juhannus menee yhtä hyvin myös kaupungissa ilman mitään perinteisiä menoja. Samoin joulua voi viettämällä viettää tai sitten jättää viettämättä, jos siltä tuntuu.

Tai se mahdollisuus minulla oli. Nyt ei kai enää voi skipata joulua...

Viime jouluna Nappula oli yhdeksän kuukautta vanha eikä hän juurikaan kiinnittänyt huomioita jouluun. En usko että hänelle jäi traumaa siitä, jos joulu 2013 oli vaatimaton niin ruokien kuin koristeluidenkin suhteen. Mutta toista on tänä vuonna! Joka kerta kun piipahdamme paikalliseen markettiin, Nappula huomaa katossa roikkuvat mainosplakaatit, joissa on joulupukin kuvia - niitä pitää ihmetellä. Kun lähileikkipuistoon oli ilmestynyt muutama päivä sitten joulukuusi, Nappula oli lumoutunut. Nappula osoittaa merkkejä olevansa jouluihminen. Ovatko kaikki lapset jouluihmisiä?

Luulen myös että tänä jouluna, vuoden vanhempana, Nappulalle jää jo asioista pitkäkestoisia muistijälkiä. Jos siis skippaamme joulun, Nappula saattaa traumatisoitua. Ja tämä tarkoittaa tietysti sitä, että minun on järjestettävä meille joulu. Mitenköhän helvetissä se tehdään?

Äiti järkkää joulun - osa I